![\"\"](\"http:\/\/www.greatdane.fi\/ndsite\/wp-content\/uploads\/2016\/12\/vanha2-150x150.jpg\")
<\/figure><\/div>\n\n\n\nTanskandogin esi-isi\u00e4 voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 todella pitk\u00e4lle, sill\u00e4 jo kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoiriensa lis\u00e4ksi my\u00f6s er\u00e4\u00e4n toisen mets\u00e4styskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykev\u00e4mpi ja sill\u00e4 oli raskas leve\u00e4 p\u00e4\u00e4 sek\u00e4 neli\u00f6m\u00e4inen kuono. N\u00e4m\u00e4 koirat tunnettiin erityisesti siit\u00e4, ett\u00e4 ne k\u00e4viv\u00e4t rohkeasti ja raivokkaasti villisikojen sek\u00e4 muun suurriistan kimppuun. Kreikkalaiset tunsivat ne jo 600 eKr. Lis\u00e4ksi oli selv\u00e4sti havaittavissa molossien ja assyyrialaisten mastiffien sukulaisuussuhde, sill\u00e4 mastiffeja on Niniven palatsin sein\u00e4maalauksen mukaan k\u00e4ytetty leijonanmets\u00e4stykseen ja sotakoirina jo vuonna 625 eKr. Aristoteleen aikana molosseja k\u00e4ytettiin my\u00f6s paimenkoirina ja osa koirista levisikin Eurooppaan alaanien, Attilan hunnien ahdisteleman paimentolaiskansan mukana (vrt. rodun italiankielinen nimi Alano).<\/p>\n\n\n\n
Molossia pidet\u00e4\u00e4n mastiffi- ja doggi-tyyppisten koirien alkuper\u00e4isen\u00e4 kantamuotona eik\u00e4 tarkkaan tiedet\u00e4 milloin niit\u00e4 saapui mm. Englantiin. Todenn\u00e4k\u00f6isesti foinikialaiset kauppiaat toivat niit\u00e4 mukanaan k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n tinakauppaa brittien kanssa. Niihin aikoihin, kun roomalaiset valloittivat Britannian, oli englantilainen mastiffi jo niin vaikuttava, ett\u00e4 koiria l\u00e4hetettiin Roomaan villiel\u00e4inten taistelun\u00e4yt\u00f6ksiin. Lis\u00e4ksi gallialaiset kuten muutkin k\u00e4yttiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 koiria sodassa. 1400-luvulla alettiin tuoda Englannista mantereelle mets\u00e4styskoiria; raskaita doggeja sek\u00e4 suuria vinttikoiria. N\u00e4it\u00e4 risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemm\u00e4n nopeutta ja ketteryytt\u00e4 villisian ja karhun jahtiin. Suurin osa Euroopasta oli tuohon aikaan pirstoutuneena moniin pieniin ruhtinaskuntiin ja varsinkin nykyisen Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehitt\u00e4\u00e4 \u201comaa\u201d rotutyyppi\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 suuri, voimakas, peloton ja kesytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n mets\u00e4styskoira, joka olisi aina parempi kuin naapurikunnan koira\u2026 1500-luvulla ruhtinaskunnissa kasvatettiin koiria mahtavia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja vuonna 1592 mm. Braunschweigin herttua osallistui vuosittaiseen mets\u00e4stystapahtumaan 600 koiransa kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Suurimmat ja parhaimmat n\u00e4ist\u00e4 ruhtinaskuntien koirista tunnettiin \u201ckamarikoirina\u201d eli er\u00e4\u00e4nlaisina seurakoirina, joilla oli arvostettu asema hovissa. N\u00e4m\u00e4 koirat eliv\u00e4t palatsien asuinhuoneissa ja samalla suojelivat is\u00e4nti\u00e4\u00e4n. N\u00e4ill\u00e4 koirilla oli typist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t korvat ja jalokivin varusteltuja kaulapantoja. Toiseksi parhaimpaan koirakastiin kuuluivat hopeapantaiset linnaa ja omaisuutta vartioivat typistettykorvaiset koirat. Kolmas koirakasti oli varsinaiset typistettykorvaiset mets\u00e4styskoirat, jotka asuivat omissa kenneleiss\u00e4\u00e4n oman henkil\u00f6kunnan huolehtiessa niist\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 koirilla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mink\u00e4\u00e4nlaista pantaa, mutta sen sijaan niill\u00e4 oli jokaisella oma nahkainen suojapanssarinsa villisian torahampaita vastaan.<\/p>\n\n\n\n
1800-luvulla jokaisessa ruhtinaskunnassa alkoi olla oma doggi-rotunsa, jotka saivat erilaisia rotunimi\u00e4 kuten Ulmerin doggi, Saupacker, Hartzrude, tiikeridoggi, Saksan mastiffi jne. Kaikilla roduilla oli my\u00f6s yhteinen yleisnimitys (ranskalaisen luonnontieteilij\u00e4 Buffon 1700-luvulla mainitsema) Grand Danois \u2013 Suuri Tanskalainen. 1870-luvulla saksalaiset alkoivat ihmetell\u00e4 miksi englantilais-saksalaista alkuper\u00e4\u00e4 olevalla rodulla oli Tanskaan viittaava nimi, joten he nimesiv\u00e4t vuonna 1880 koiran kansallisrodukseen ja antoivat sille nimeksi Deutsche Dogge.
Nimi on s\u00e4ilynyt n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti samana, joskin muissa maissa rotu tunnetaan l\u00e4hinn\u00e4 tanskandoggina (Great Dane, Grand Danois).<\/p>\n\n\n\n
Saksalaiset perustivat vuonna 1888 rotuyhdistyksen Deutsche Doggen Club e. V (DDC), joka on Saksan vanhin alallaan ja jatkaa voimakkaasti toimintaansa yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
1880-90-luvuilla saksalaiset keskittyiv\u00e4t jalostamaan rotua ja tuloksia alkoi n\u00e4ky\u00e4. Berliinin koiran\u00e4yttelyss\u00e4 1880 pohjois-saksalainen Herra Messter esitti 32 tanskandoggiaan. Vuosina 1881, -83 ja -84 h\u00e4n vei koiransa Lontooseen ja vuonna 1887 h\u00e4n esitti Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 Pietarin koiran\u00e4yttelyss\u00e4 22 doggia. Tietoisuus rodusta alkoi levit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rotu jatkoi nousuaan ja 1900-luvun alussa olivat varsinaiset kultaiset vuodet. Saksasta vietiin loistavia verilinjoja mm Englantiin ja USA:han, joissa rodun jalostus p\u00e4\u00e4si hyv\u00e4\u00e4n alkuun. USA:ssa perustettiin The Great Dane Club of America vuonna 1889 ja aluksi kasvatusty\u00f6 perustui puhtaasti saksalaisille verilinjoille. 1930-luvulta muistetaan mm. Saksan tuontinarttu Efta v d Saalburg, joka tuotti useita erinomaisia j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 ollen my\u00f6s itse mit\u00e4 voittoisin doggi. Saksalaisten johtava asema kasvatusty\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi toiseen maailmansotaan, jolloin suurin osa jalostusmateriaalista tuhoutui tai katosi. Nykyisin Saksa on taas voimakkaasti mukana kasvatusty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
<\/figure><\/div>\n\n\n\nTanskandoggeja on ollut Suomessa jo viimevuosisadan puolella. Vuosisadan alussa ne olivat v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n alussa p\u00e4\u00e4asiassa mustia ja harlekiineja. 1920-luvulla tunnetuin doggi oli Saksasta tuotu harlekiiniuros Prinz von Binder, jota k\u00e4ytettiin paljon jalostukseen. 1930-luvulla syntyi luultavasti maamme ensimm\u00e4inen valiodoggi, musta uros Tips av Tipps-Toppstam. Samalla vuosikymmenell\u00e4 aloitti toimintansa Siri Sunellin De Morny-kennel, joka erikoistui keltaisiin ja tiikerijuovaisiin tanskandoggeihin. T\u00e4m\u00e4 kennel vaikutti aina 1940-luvulle asti kasvattaen monia muotovalioita. Samalla vuosikymmenell\u00e4 aloitti my\u00f6s Maria \u00c5kerblomin kuuluisa av Ros-Loge-kennel. Aluksi \u00c5kerblom kasvatti mustia ja harlekiineja siirtyen my\u00f6hemmin sinisiin sek\u00e4 keltaisiin ett\u00e4 tiikerijuovaisiin tanskandoggeihin. H\u00e4nen kasvatusty\u00f6ns\u00e4 oli todella tuloksellista eik\u00e4 siis ole ihme, ett\u00e4 valiokasvatteja on tullut kaikissa v\u00e4reiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
1940-luvulla toimi my\u00f6s Augustinus Sereniuksen von Hippo-kennel, joka kasvatti keltaisia ja tiikerijuovaisia doggeja. My\u00f6s t\u00e4h\u00e4n joukkoon kuuluu valioita. Sota-aika vaikeutti kaikkien kasvattajien toimintaa, niin my\u00f6s harrastajien. 50-luvun alkupuoli oli hiljaista aikaa, mutta seuraava vuosikymmen alkoi jo osoittaa pient\u00e4 innostuksen nousemista doggimaailmassa.<\/p>\n\n\n\n
70-luvun rekister\u00f6innit olivat vuosittain jo yli sadan paria vuotta lukuun ottamatta. T\u00e4ll\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 aloittivat kasvatusty\u00f6ns\u00e4 keltaisilla ja tiikerijuovaisilla mm. Kaarina Aeschlimanin kennel Goldgirl\u00b4s ja Helena Riekkisen kennel Great-Golden\u00b4s, jotka ovat kasvattaneet useita valiokoiria. Sinisten doggien kasvatusty\u00f6n aloitti Paula Laitisen kennel Poptokin ja Milja Ik\u00e4valkon Mil-Dog\u00b4s kenneliin syntyi ensimm\u00e4inen harlekiinipentue.<\/p>\n\n\n\n
80-luku lis\u00e4si doggiharrastajien ja -kasvattajien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 huomattavasti. Niinp\u00e4 vuosikymmenen lopulla rekister\u00f6innit olivat jo 250 koiran molemmin puolin. Kasvattajista mainittakoon Tuula Granstr\u00f6m kennel Finndanes, Heli Sairola kennel Helisain, Teija Salmi kennel Edendanes, Merja Wilhelmsson kennel Wilhelmiinan, Eila Sommarberg kennel Faxidan, Maaret Kivek\u00e4s kennel Jusalex ja Raili ja Erkki Rantavuoti kennel Love-Dane\u00b4s. N\u00e4m\u00e4 kennelit ovat kasvattaneet monia ja monia valiokoiria. Helisain-kennel pit\u00e4\u00e4 hallussaan valiokasvattienn\u00e4tyst\u00e4 ja onpa muutama kasvatti saavuttanut my\u00f6s Amerikan valioarvon. Tuija Pauhun Grosso-kenneliin syntyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset siniset pennut ja mustien ja harlekiinien kasvatuksesta innostui Anneli Forsell kennel Good Works:sta.<\/p>\n\n\n\n
90-luku toi mukanaan uusia rekister\u00f6intienn\u00e4tyksi\u00e4. Huippuvuosi oli 1994, jolloin tanskandoggeja rekister\u00f6itiin yhteens\u00e4 per\u00e4ti 421 kappaletta. Uusista kasvattajista mainittakoon Kirsti ja Jukka Hanhinen kennel Finn Select, Auli ja Juhani Vitikainen kennel Dogiwogin, Nina Ledentsa kennel Doggi-Diggarin, Nina ja Jaakko Jalonen kennel Cadokan, Maija-Riitta V\u00e4h\u00e4kyl\u00e4 kennel Squanto\u00b4s ja Katariina Valonen kennel C\u00b4mon. Kaikki edell\u00e4 mainitut ovat erikoistuneet keltaisiin ja tiikerijuovaisiin tanskandoggeihin. Sinisten kasvattajajoukkoon tulivat Nina Puukka kennel Sajonne (my\u00f6s mustat ja harlekiinit), Marjo Tapio kennel Genedda sek\u00e4 Minna ja Jouni Boman kennel Bonel. Mustia ryhtyi kasvattamaan Taina Toivonen kennel Catapha\u00b4s.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tanskandogin esi-isi\u00e4 voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 todella pitk\u00e4lle, sill\u00e4 jo kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoiriensa lis\u00e4ksi my\u00f6s er\u00e4\u00e4n toisen mets\u00e4styskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykev\u00e4mpi ja sill\u00e4 oli raskas leve\u00e4 p\u00e4\u00e4 sek\u00e4 neli\u00f6m\u00e4inen kuono. N\u00e4m\u00e4 koirat tunnettiin erityisesti siit\u00e4, ett\u00e4 ne k\u00e4viv\u00e4t rohkeasti ja raivokkaasti villisikojen sek\u00e4 muun suurriistan kimppuun. Kreikkalaiset tunsivat ne jo […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":2,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"templates\/template-full-width.php","meta":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/42"}],"collection":[{"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=42"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/42\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":45,"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/42\/revisions\/45"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/koirantassu.thegreatdaneadventures.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=42"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}